Viime paivityksesta tuntuukin olevan jo vahan turhan pitka aika. Majapaikoissamme ei ole ollut tietokonetta, eika istuskelu McDonald'sissa ilmaisen netin toivossa ole pidemman paalle kovin houkuttelevaa. Paljon on tapahtunut, mutta yritan nyt saattaa teidat ajan tasalle. Tarinasta taitaa tulla pitka.
Eli sunnuntaina paiva Nizzassa kului suunnitelmiemme mukaan rannalla. Jenni ja Tiina innostuivat kokeilemaan varjoliitoilua, joka toimi siten, etta tytot koytettiin rannassa valjailla laskuvarjoon kiinni. Varjosta kulki koysi moottoriveneeseen, joka lopulta veti heidat ilmaan. Maasta kasin touhu naytti kylla aivan uskomattomalta, ja ilmeista paatellen 35euron hinta henkea kohden oli kohtuullinen!
Maanantaiaamuna tapahtuvan aikaisen maisemanvaihdoksen vuoksi illan ajateltiin kuluvan pakkailun merkeissa. Asuntomme Nizzassa oli remontoitu yksio aivan vanhan kaupungin kupeessa. Matkat rannalle ja ostoskadulle olivat noin alle kilometrin luokkaa, ja hintaa talle lukaalille tuli 25euroa/hlo/yo. Kaupungin hostellit olisivat maksaneet jopa enemman, joten pyykinpesumahdollisuudella varustettu asunto oli loisto sijoitus. Olimme sopineet luovuttavamme asunnon avaimet maanantaina jo kukonlaulun aikaan, koska junamme lahti puoli seitsemalta kohti Italiaa.
Pakkailun lomassa saimme kuitenkin loisto idean: miksemme aikaisen nukkumaanmenon sijaan jattaisi suosiolla koko touhua valiin, ja lahtisi nauttimaan viimeisen kerran Nizzan yoelamasta. Sveitsissa tapaamamme jenkit olivat lampimasti suositelleet meille Wayne's baria, ja olisihan se ollut suorastaan rikos jattaa paikka katsastamatta. Kovasta taivuttelusta huolimatta emme Tiinan kanssa onnistuneet saamaan Jennia vakuuttuneeksi idean mahtavuudesta, joten olimme pakotettuja suuntaamaan baariin kaksistaan. Ja se todellakin kannatti, silla paikka oli aivan mieleton. Tunnelma oli todella rento ja iloinen, ja tapasimme siella ihmisia ympari maailman. Aika kului kuin siivilla ja palasimme asunnolle sopivasti aamupalalle. Onnistuimme selviytymaan samoilla silmilla juna-asemalle ja hyppaamaan oikeaan junaan.
Seuraava pysahdyspaikkamme oli Riomaggiore, pienen pieni italialainen kalastajakyla Valimeren rannalla. Emme olleet varanneet sinne majoitusta etukateen, vaan paatimme ainoastaan koettaa onneamme paikan suhteen. Hostelli, jota olimme aikaisemmin katselleet oli kuitenkin taynna, mutta omistaja oli erittain ystavallinen ja kaski meidan odottaa silla valin kun han itse kavi jalkaisin tiedustelemassa majoitustilannetta muista paikoista. Onnistuimmekin saamaan viereisesta talosta tilavan kaksion, hintaan 80e yo. Loppupaivan vietimme kylaa kierrellen, rantakallioilla makoillen ja meressa uiden. Niin taydellista!
Tiistaina jatimme Riomaggioren taaksemme. Olimme ennen matkalle lahtoa katsoneet muutamien junien aikataulut valmiiksi, ja niiden mukaan hyppasimme myos kyytiin. Junan pysahdyttya La Spezian asemalla istuimme kaikki kolme tyytyvaisina kuulokkeet korvilla matkalla Pisaan. Kaikeksi onneksi junasta poistuva nainen huomautti meille sen olevan paatepysakki. Johan tuli tytoille hoppu junasta ulos ja jatkoyhteytta etsimaan. Emme olleet muistaneet kirjoittaa vaihtoyhteytta ylos, ja luulimme paasevamme suoraan Riomaggioresta Pisaan. Seuraava juna loytyi kuitenkin nopeasti ja jatkoimme matkaa onnistuneesti.
Pisassa oli aivan hullun kuuma, saatiedotuksen mukaan jopa +36astetta. Ei ollut aivan ideaali ilmasto suomitytoille rinkat selassa. Tallustimme kuitenkin paattavaisesti leipomon kautta kohti kaltevaa tornia, ja leiriydyimme sen juurella olevan pusikon tarjoamaan varjoon. Evaat syotyamme otimme lepoasennot ja taisi siina tulla pienet paivaunetkin otettua.
Juna Pisasta Roomaan lahti iltapaivalla. Matka kesti reilut 4 tuntia, tai niin me ainakin luulimme. Todellisuus iski vasten kasvoja, kun kolmen tunnin matkanteon jalkeen Jenni huomasi junan hidastavan pysakilla, jossa meidan oli tarkoitus jaada pois. Hirvealla kiireella aloimme repia rinkkoja alas hattuhyllylta ja kerata omaisuuttamme loossin lattialta. Onnistuimme jotenkuten paasemaan junan ovelle vain nahdaksemme sen lahtevan liikkeelle sormi ovenavausnapilla. Ei voi olla totta! (Ei ollut mulle muuten eka kerta... ) Tilanteessa ei auttanut muuta kuin hypata seuraavalla pysakilla pois. Laiturilla meita odotti toinen jarkytys: yksi kasilaukku puuttui. Ja se oli minun. Ou fak.
Pienen alkupanikoinnin jalkeen tilannekatsaus osoitti, etta laukun mukana meni puhelin, passi ja lompakko, joka sisalsi kortit ja noin 50e kateista. Viimeinen havainto kasilaukusta oli loossissa pakatessamme sen kangaskassiin, mutta lieko joku pitkakyntinen napannut sen siina tungoksessa. Paikalle osuneet poliisit osoittautuivat hyodyttomiksi heidan huonon englanninkielen taitonsa vuoksi, joten otimme valittomasti yhteyden suurlahetystoon. Sielta meita neuvottiin nappaamaan nopeasti taksi ja suunnistamaan paarautatieasemalle loytotavaratoimistoon. Seuraavaksi ongelmaksi puolestaan osoittautui asemahenkilokunnan ja poliisien yhteistyokyvyttomyys ja jalleen huono kielitaito. Useat eri henkilot vaittivat meille, etta koko loytotavaratoimistoa ei ole edes olemassa, ja minkas siina teet. Ei auttanut muuta kuin menna tekemaan rikosilmoitus ja toivoa parasta. Koko tilanne oli enaa siina vaiheessa lahinna huvittava. Olimme matkustaneet reilut kaksi viikkoa ilman ongelmia, ja viimeisessa pysahdyspaikassamme tapahtui kaikki tama. Istuimme siis vasyneina ja erittain hikisina ja pahanhajuisina italialaisella poliisiasemalle puoli kymmenelta illalla. Onneksi oli sentaan majapaikka etukateen tiedossa.
Tana aamuna lahdimme ensi toiksemme Suomen suurlahetystoon selvittamaan kuinka kotiinpaluuni onnistuisi ilman passia. Ilmenikin, etta Ryanair ei hyvaksy passikopiota ja rikosilmoitusta matkustusasiakirjoiksi, toisin kuin monet muut lentoyhtiot. Olisihan sen pitanyt tietaa etta koyhan ei kannata ostaa halpaa, silla valiaikainen passi kustantaisi minulle 165e. Nyt onkin toiveissa, etta jonkun ihmeen kaupalla passini ei olisi kelvannut napistajille ja se loytyisi huomiseen mennessa. Muussa tapauksessa joudun katkerasti myontamaan tappioni ja kasvattamaan matkabudjettiani melkoisella summalla. Wish me luck!
Hanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti