sunnuntai 5. elokuuta 2012

Mitä matkalle mukaan?


Tässä on lista tarvikkeista joita otimme mukaan reissuun. Monista neuvoista huolimatta pakkasimme rinkkoihin aivan liikaa tavaraa. Lopusta löytyy lista hyödyllisistä ja vähemmän hyödyllisistä asioista. Postaus budjetista tulee vielä myöhemmin.

Reilille mukaan

  • Tärkeät matkustusasiakirjat tulostettuina x 3
  • Tärkeät puhelinnumerot, mm. suurlähetystöt eri maissa (erittäin hyödyllisiksi todettu!)
  • PASSI
  • Meikkipussiin
    • Aurinkosuoja hiuksille (Jenni)
    • Kosteuttava hoitoaine ja shampoo (Jenni)
    • Aurinkolasit
    • Palasaippua (Hanna & Tiina)
    • Aurinkorasva (Hanna)
    • Pinsetit (Hanna)
    • Peili
    • Hammastahna (Jenni)
    • Hammasharja
    • Dödö
    • Sheiveri
    • After sun -voide (Tiina)
    • Huulirasva suojakertoimella (Hanna & Jenni & Tiina)
    • Allergialääkkeet (Tiina)
    • Nenäsumute antihistamiinilla (Jenni)
    • Kynsisakset (Hanna)
    • Ibumax (Hanna), laastareita (Hanna), rakkolaastareita (Timppa & Jenni), käsidesi (Timppa&Hanna)
    • Hiuslakka (Jenni)
    • Puhdistuspyyhkeitä (meikit ja kainalot)
    • Desinfiointiaine (Jenni)
    • Topseja pussillinen (Jenni)
    • Pompuloita & pinnejä, harja/kampa!!

  • Tarvikkeita
    • Astiat (mikroastia, aterimet, kuppi, tölkinavaaja (Hanna))
    • Juomapullo
    • Hakaneuloja (Hanna)
    • Niskatyyny
    • Munalukkoja (Jenni)
    • Pyykkinaru (Tiina)
    • Ilmastointiteippi (Tiina)
    • Pyykinpesuaine (Tiina)
    • Fairy (Tiina)
    • Korvatulppia (Tiina)
    • Neulaa ja lankaa (Hanna)
    • Muovipusseja, joihin erotella vaatteet
    • Kertakäyttösadetakki / sateenvarjo?
    • Kännykän laturi,
    • Kamera + laturi + johto koneelle
    • MP3-soitin + kuulokkeet
    • Pelikortit (Hanna)
    • Lakana, tyynyliina, täkkipussi, pyyhe
    • Lällypokkari x 3
    • Muistitikku asiakirjojen skannauksilla
    • Kangaskassi (Hanna)

  • Vaatteet
    • Bikinit
    • Shortsit x 2
    • Toppeja x 3
    • T-paita
    • Suihkusandaalit
    • Neuletakki / huppari / pitkähihanen ?
    • Tuulitakki
    • Pitkät housut
    • Huivi
    • sukkia
    • alushousuja
  • Ruoka
    • Pussipuuroja x 6
    • Pussikeittoja x 3
    • Pussikahvia x 8


Hyödyllistä ja vähemmän hyödyllistä:
  • Petivaatteet hyödyttömiä
  • Kosmetiikkatuotteet kannattaa karsia minimiin (Naiset huom!)
  • Vaatteiksi riittää matkakohteesta riippuen: 
    • kaksi toppia (tuubimallit käytännöllisiä) ja t-paita
    • neuletakki/vetoketjuhuppari
    • kahdet shortsit
    • pitkät housut
    • alusvaatteita omasta käsinpesuinnosta riippuen
    • tuulitakki
    • yhdet oikeasti hyväksi todetut kengät riittää
  • Normaalioloissa kertakäyttösadetakki hyödytön, sateenvarjo kiva
  • Tarvikkeiksi riittävät:
    • minigrip-pussit vaatteiden erotteluun (erittäin nopea pakata ja purkaa!)
    • pyykinpesuaine ja fairy (käy myös vaatteiden tahranpoistoaineeksi)
    • ilmastointiteippi
    • neula ja lankaa + pienet kynsisakset
    • laturit + muut johdot
    • pyyhe
    • muistitikku
    • kangaskassi
    • rakkolaastarit, särkylääke

Kuvakooste

Kööpenhamina              Amsterdam                           Pariisi

Sveitsi jäi välistä!

Marseille                      Nizza                   Riomaggiore

Pisa                          Rooma

perjantai 3. elokuuta 2012

Viimeistä viedään!

Keskiviikkoisen konsulaattivierailun jälkeen suuntasimme ratikalla kohti Colosseumia. Otimme opastetun kierroksen  20 euron hintaan ja oppaaksemme saimme vanhahkon, näpsäkän tädin vaikeaselkoisella englannilla. Olihan se tosi hieno tunne olla Colosseumilla, paikassa josta olemme vain historian kirjoista lukeneet.  Silti se oli vain aikamoinen kasa kiviä, joista yritti kuvitella jotain kaunista ja hienoa. Saimme samaan hintaa myös toisen kierroksen viereisillä rauniolla ja siinä oppaanamme oli kanadalainen mies. Hän sai oikeasti meidät temmattua mukaan tarinaan. Aikaa Colosseumilla kului yllättävän paljon ja tunnelmat olivat lämpimän sään johdosta melko hikiset. Siitä saimmekin hyvän syyn siirtyä kohti ilmastoituja kauppoja!

Eksyimme ensin hieman väärään päähän ostoskatua ja meidän kukkarolle sopivia kauppoja ei oikeen alkanut löytyä. Tämä kiristi hieman meidän hermojamme, joten päätimme siirtyä, yllätys yllätys, mäkkäriin ruokailemaan. Syömisen jälkeen menimme kadulle katselemaan katukauppiaan kauniita maalauksia ja siinä jutellessamme selvisi, että oli ollut erityisen lämmin, +41 celsiusasteen päivä. Kuumaltahan se oli tuntunut, mutta onneksi saatiin tietää oikeat asteet vasta tuollon, tai olisin pian kitissyt tuskaista oloa koko päivän. Ensimmäiseltä kunnolliselta päivältä Roomassa meiltä jäi ihan hyviä ostoksia käteen.

Eilen aamulla lähdimme jälleen kerran kohti konsulaattia ja hakemaan Hannalle uutta passia, sillä yllättäen vanhasta passista ei ollut kuullunut mitään. Väliaikainen kuukauden voimassa oleva kotimatkapassi maksoi rapeat 165 euroa, mutta pitää toivoa, että rahat saisi sitten vakuutuksesta takaisin. Matkalla kävimme ottamassa Hannalle passikuvat valokuvaamossa.Vähän meitä meinasi ihmetyttää, kun me marssimme sisälle järkkärit olalla ja valkokuvaajasetä itse otti kuvat pokkarilla.

Konsulaattivierailun jälkeen nälkä alkoi olla jo sitä luokkaa, että päätimme mennä kunnon ravintolaan syömään pastaa. 15 euron hintaan saimme pasta-annokset, sekä cappucinot ja tiramisut. Vesi taisi olla jotain erittäin spesiaalia, sillä 0,75 litraiselle pullolle tuli hintaa neljä euroa. Ruoka oli hyvää, mutta annoskoot ovat ihmetyttäneet niin täällä Italiassa kuin Ranskassakin. Vaikken itse ole mikään kaikkein kovin syömäri, niin silti täällä annoksen jälkeen on aina jäänyt tunne, että mahaan olisi voinut mahtua enemmänkin.

Loppupäivä menikin yllättäen soppailun merkeissä. Nyt voimme lähteä hyvillä mielin kotia kohti! Lisää kuvia ja matkan yhteenveto tulee kunhan pääsemme kotikoneelle.

Jenni



keskiviikko 1. elokuuta 2012

Kaikki tiet johtaa Roomaan

Viime paivityksesta tuntuukin olevan jo vahan turhan pitka aika. Majapaikoissamme ei ole ollut tietokonetta, eika istuskelu McDonald'sissa ilmaisen netin toivossa ole pidemman paalle kovin houkuttelevaa. Paljon on tapahtunut, mutta yritan nyt saattaa teidat ajan tasalle. Tarinasta taitaa tulla pitka.

Eli sunnuntaina paiva Nizzassa kului suunnitelmiemme mukaan rannalla. Jenni ja Tiina innostuivat kokeilemaan varjoliitoilua, joka toimi siten, etta tytot koytettiin rannassa valjailla laskuvarjoon kiinni. Varjosta kulki koysi moottoriveneeseen, joka lopulta veti heidat ilmaan. Maasta kasin touhu naytti kylla aivan uskomattomalta, ja ilmeista paatellen 35euron hinta henkea kohden oli kohtuullinen!

 Maanantaiaamuna tapahtuvan aikaisen maisemanvaihdoksen vuoksi illan ajateltiin kuluvan pakkailun merkeissa. Asuntomme Nizzassa oli remontoitu yksio aivan vanhan kaupungin kupeessa. Matkat rannalle ja ostoskadulle olivat noin alle kilometrin luokkaa, ja hintaa talle lukaalille tuli 25euroa/hlo/yo. Kaupungin hostellit olisivat maksaneet jopa enemman, joten pyykinpesumahdollisuudella varustettu asunto oli loisto sijoitus. Olimme sopineet luovuttavamme asunnon avaimet maanantaina jo kukonlaulun aikaan, koska junamme lahti puoli seitsemalta kohti Italiaa.

Pakkailun lomassa saimme kuitenkin loisto idean: miksemme aikaisen nukkumaanmenon sijaan jattaisi suosiolla koko touhua valiin, ja lahtisi nauttimaan viimeisen kerran Nizzan yoelamasta. Sveitsissa tapaamamme jenkit olivat lampimasti suositelleet meille Wayne's baria, ja olisihan se ollut suorastaan rikos jattaa paikka katsastamatta. Kovasta taivuttelusta huolimatta emme Tiinan kanssa onnistuneet saamaan Jennia vakuuttuneeksi idean mahtavuudesta, joten olimme pakotettuja suuntaamaan baariin kaksistaan. Ja se todellakin kannatti, silla paikka oli aivan mieleton. Tunnelma oli todella rento ja iloinen, ja tapasimme siella ihmisia ympari maailman. Aika kului kuin siivilla ja palasimme asunnolle sopivasti aamupalalle. Onnistuimme selviytymaan samoilla silmilla juna-asemalle ja hyppaamaan oikeaan junaan.

Seuraava pysahdyspaikkamme oli Riomaggiore, pienen pieni italialainen kalastajakyla Valimeren rannalla. Emme olleet varanneet sinne majoitusta etukateen, vaan paatimme ainoastaan koettaa onneamme paikan suhteen. Hostelli, jota olimme aikaisemmin katselleet oli kuitenkin taynna, mutta omistaja oli erittain ystavallinen ja kaski meidan odottaa silla valin kun han itse kavi jalkaisin tiedustelemassa majoitustilannetta muista paikoista. Onnistuimmekin saamaan viereisesta talosta tilavan kaksion, hintaan 80e yo. Loppupaivan vietimme kylaa kierrellen, rantakallioilla makoillen ja meressa uiden. Niin taydellista!

Tiistaina jatimme Riomaggioren taaksemme. Olimme ennen matkalle lahtoa katsoneet muutamien junien aikataulut valmiiksi, ja niiden mukaan hyppasimme myos kyytiin. Junan pysahdyttya La Spezian asemalla istuimme kaikki kolme tyytyvaisina kuulokkeet korvilla matkalla Pisaan. Kaikeksi onneksi junasta poistuva nainen huomautti meille sen olevan paatepysakki. Johan tuli tytoille hoppu junasta ulos ja jatkoyhteytta etsimaan. Emme olleet muistaneet kirjoittaa vaihtoyhteytta ylos, ja luulimme paasevamme suoraan Riomaggioresta Pisaan. Seuraava juna loytyi kuitenkin nopeasti ja jatkoimme matkaa onnistuneesti.

Pisassa oli aivan hullun kuuma, saatiedotuksen mukaan jopa +36astetta. Ei ollut aivan ideaali ilmasto suomitytoille rinkat selassa. Tallustimme kuitenkin paattavaisesti leipomon kautta kohti kaltevaa tornia, ja leiriydyimme sen juurella olevan pusikon tarjoamaan varjoon. Evaat syotyamme otimme lepoasennot ja taisi siina tulla pienet paivaunetkin otettua.

Juna Pisasta Roomaan lahti iltapaivalla. Matka kesti reilut 4 tuntia, tai niin me ainakin luulimme. Todellisuus iski vasten kasvoja, kun kolmen tunnin matkanteon jalkeen Jenni huomasi junan hidastavan pysakilla, jossa meidan oli tarkoitus jaada pois. Hirvealla kiireella aloimme repia rinkkoja alas hattuhyllylta ja kerata omaisuuttamme loossin lattialta. Onnistuimme jotenkuten paasemaan junan ovelle vain nahdaksemme sen lahtevan liikkeelle sormi ovenavausnapilla. Ei voi olla totta! (Ei ollut mulle muuten eka kerta... ) Tilanteessa ei auttanut muuta kuin hypata seuraavalla pysakilla pois. Laiturilla meita odotti toinen jarkytys: yksi kasilaukku puuttui. Ja se oli minun. Ou fak.

Pienen alkupanikoinnin jalkeen tilannekatsaus osoitti, etta laukun mukana meni puhelin, passi ja lompakko, joka sisalsi kortit ja noin 50e kateista. Viimeinen havainto kasilaukusta oli loossissa pakatessamme sen kangaskassiin, mutta lieko joku pitkakyntinen napannut sen siina tungoksessa. Paikalle osuneet poliisit osoittautuivat hyodyttomiksi heidan huonon englanninkielen taitonsa vuoksi, joten otimme valittomasti yhteyden suurlahetystoon. Sielta meita neuvottiin nappaamaan nopeasti taksi ja suunnistamaan paarautatieasemalle loytotavaratoimistoon. Seuraavaksi ongelmaksi puolestaan osoittautui asemahenkilokunnan ja poliisien yhteistyokyvyttomyys ja jalleen huono kielitaito. Useat eri henkilot vaittivat meille, etta koko loytotavaratoimistoa ei ole edes olemassa, ja minkas siina teet. Ei auttanut muuta kuin menna tekemaan rikosilmoitus ja toivoa parasta. Koko tilanne oli enaa siina vaiheessa lahinna huvittava. Olimme matkustaneet reilut kaksi viikkoa ilman ongelmia, ja viimeisessa pysahdyspaikassamme tapahtui kaikki tama. Istuimme siis vasyneina ja erittain hikisina ja pahanhajuisina italialaisella poliisiasemalle puoli kymmenelta illalla. Onneksi oli sentaan majapaikka etukateen tiedossa.

Tana aamuna lahdimme ensi toiksemme Suomen suurlahetystoon selvittamaan kuinka kotiinpaluuni onnistuisi ilman passia. Ilmenikin, etta Ryanair ei hyvaksy passikopiota ja rikosilmoitusta matkustusasiakirjoiksi, toisin kuin monet muut lentoyhtiot. Olisihan sen pitanyt tietaa etta koyhan ei kannata ostaa halpaa, silla valiaikainen passi kustantaisi minulle 165e. Nyt onkin toiveissa, etta jonkun ihmeen kaupalla passini ei olisi kelvannut napistajille ja se loytyisi huomiseen mennessa. Muussa tapauksessa joudun katkerasti myontamaan tappioni ja kasvattamaan matkabudjettiani melkoisella summalla. Wish me luck!

Hanna

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Ranskan Riviera part 2

Eilen Marseillen asemalla odotellessamme Nizzan junaa luoksemme tuli kaksi interreilaajaa, jotka olivat karttaa vailla. Keskusteltuamme aikamme englanniksi toinen pojista kysyi: Where are you from? Kun kerroimme olevamme Suomesta, kieli vaihtui tuttuun ja turvalliseen; suomalaisia siis. Sen seurauksena saimmekin matkaseuraa Nizzaan. Tarjosimme pojille yösijaa ja he innostuivat asiasta. Ilta siis kului rattoisasti suomalaiseen tapaan.

Pojat jatkoivat matkaansa heti aamusta ja me sen sijaan suuntasimme rannalle. Voishan sitä krapulapäivää huonomminkin viettää kuin makoillemalla Ranskan Rivieralla. Tänään on ollut aivan mahtava rantasää; aurinko on paistanut koko päivän ja ilma on ollut lämmin. Sopiva tuulenvire teki auringonotosta oikein nautinnollista. Ehkä sää oli liiankin hyvä, sillä allekirjoittanut onnistui grillaamaan nahkaa vähän turhan paljon. Erityisesti istumiseen tarvittavat ruumiinosat ovat vielä tässä vaiheessa kirkuvan punaisia. Mielenkiinnolla siis odotan maanantaina tapahtuvaa kuuden tunnin junamatkaa

Näin heinäkuun lopun kunniaksi myös Jenni ja Hanna saivat heitetyä talviturkin Välimereen. Vesi oli lämmintä, mutta kivikkoinen ranta ja kova aallokko tekivät merestä pois nousun haastavaksi. Siitä oli naisellisuus kaukana, kun eteneminen tapahtui takapuoli pystyssä kaikilla neljällä raajalla.

Huomisen päivän aiomme myös pyhittää auringonpalvonnalle maksimoidaksemme rusketuksen. Kyllä elämä on ihanaa :)

Tiina

p.s. Asunto täällä on mahtava ja sijaitsee hyvällä sijainnilla!



perjantai 27. heinäkuuta 2012

Mitta tayteen Marseillesta

Nyt on kaksi yota Marseillessa takana ja pian vaihdamme jalleen maisemaa. Toiveet ovat korkealla Nizzan asunnon sijainnin suhteen, silla viimeistaan eilen jouduimme toteamaan tamanhetkisen majoituspaikkamme sijaitsevan jonkinasteisella slummialueella. Jannakakka housussa suunnistimme viimeisen matkamme keskustasta asunnolle mahdollisimman isoja teita kayttaen. Koetimme varoa tarkkaan kulkemasta vanhoja polkujamme, silla tunnuimme saavan runsaasti epatoivottua huomiota vastaantulevilta miehilta. Meita on myos kehotettu usealta eri taholta pitamaan hyvaa huolta kasilaukuistamme ja kameroistamme. Tama ei ainakaan vahentanyt epaluuloisuuttamme kaupungin suhteen.

Vuokrasimme asunnon Housetrip.com sivuston kautta. Jarjestely on erittain toimiva; vuokranantaja oli ystavallinen ja avulias ja asunto itsessaan on ollut moitteeton. Miinuspuolia aiheuttaa kuitenkin se, etta vieraassa maassa on vaikea tietaa millaisia eri asuinalueet ovat. Suosittelemmekin ottamaan asiasta selvaa etukateen.

Nama pari paivaa Marseillessa onkin kulunut lahinna rentoutuessa ja ostoksia tehdessa. Tamanhetkiset mahtavat alennusmyynnit ovat luultavasti sumentaneet todellisuudentajumme, ja kun kukkaron nyorit on kerran avattu, on niita vaikea saada enaa takaisin yhta kirealle. :) Ollaan siis tehty loistavia ostoksia hyvalla hinnalla!

Jos taas paatetaan uutiset tahan saatiedotukseen, niin aurinkoa ja lampoa on piisannut ehka jopa liiaksi saakka, mutta yhteisesta sopimuksesta kitinat on kielletty.

Nice, here we come!

Hanna

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012


Tanaan jatimme hyvastit Sveitsille haikein mielin. Ensimmaista kertaa koko reissun aikana harmitti vaihtaa paikkaa. Eilinen retkemme rannalle toimi tarkoituksen mukaisesti ja luulemme saaneemme jopa hieman varia pintaan. Kolmen kilometrin matka tuntui aivan liian pitkalta kavella, joten paatimme turvautua rehellisesti pummilla matkustamiseen. Jarvi oli todella kaunis ja sen vaaleansininen vesi houkutteli meita vilvoittelemaan. Halut kuitenkin kaikkosivat hyvin nopeasti jo pelkalla varpaiden kastelulla. Vaikka ilman lampotila oli yli +25astetta, vesi oli suorastaan jaatavan kylmaa. Ja nyt ei kylla valehdella yhtaan! :)

Paiva alkoi tanaan aikaisin, silla ensimmainen junamme Interlakenista lahti jo kello 7.05 kohti Bernia. Vaihtoja kertyi yhteensa kolme ja kaikki sujuivat mainiosti, ilman paniikkia. Marseilleen saavuimme vahan ennen neljaa ja loysimme vuokraamamme asunnon ulko-oven melko helposti. Sisaanpaasy sen sijaan tuotti ongelmia, koska saamamme puhelinnumero oli virheellinen. Tasta kuitenkin selvittiin kun saimme suumme auki ja pyysimme apua ystavalliselta ranskalaisnaiselta

Asunto on erittain siisti, vaikka taalta selvasti naisen kadenjalki puuttuukin. Varustetasosta emme ole loytaneet viela mitaan puutteita, painvastoin. Teoriassa myos tilaa pitaisi olla aivan tarpeeksi, vaikka rinkat purettuamme onnistuimmekin valloittamaan keittion ja kaikki kolme huonetta. Kaasuhellan kaytto osoittautui kuitenkin meille liian haastavaksi ja sen seurauksena soimme paivalliseksi raakaa pitsaa. Huomenna on tarkoitus kayda itsepalvelupesulassa pesemassa pyykkeja, mutta loppupaivan ohjelma on viela avoin.

Jenni


tiistai 24. heinäkuuta 2012

Alppien rinteilla




Lahdimme eilen aamulla suunnitelmiemme mukaan jo aikaisin pyoravuokraamoa kohti. Matkaan tuli kuitenkin mutkia, kun Hanna huomasi jo alkutaipaleella, etta kameran akku oli tyhja. Me huolettomat emme tietenkaan olleet etukateen selvittaneet millaiset pistorasiat Sveitsissa on, joten molempien, minun ja Hannan, koko maapallon pistorasiat kattavat adapterit majailivat onnellisesti kotona Alajarvella. Itku kurkussa ja hermo kirealla aloimme metsastaa adapteria taalta pikkukylasta. Pyoraretki vuoristoon ilman kameraa ei nimittain ollut edes vaihtoehto. Kaikesta huolimatta adapteri loytyi kuitenkin melko vaivattomasti, Hanna sai akun ladattua ja paasimme matkaan yhdentoista aikoihin.

Vuokrasimme kunnon maastopyorat hostellin viereisesta pyoravuokraamosta kahdeksaksi tunniksi 35 frangin kappalehintaan (n.29e). Kartta kadessa suunnistimme kohti vuoria. Pienen alkusekoilun jalkeen loysimme oikealle pyorareitille, joka vei meidat kohti Lauterbrunnenia. Matkaa kohteeseen oli noin 13 km, mutta se eteni aika hitaasti jatkuvan ylamaen ja valokuvaussessioiden vuoksi. Maisemat olivat paljon odotettua kauniimpia ja huikeampia, jotain sellaista mita valokuvat ja kertomukset eivat riita kuvaamaan. Tama kaikki on itse koettava!

Lauterbrunnen on noin 2500 asukkaan kyla laaksossa Alppien keskella. Kylan erikoisuuksiin kuuluu muun muassa lukuisat vesiputoukset, jotka syntyvat purojen laskiessa alas vuorten rinteilta. Pyorailimme laakson lapi ja nousimme gondolihissilla ylos Murreniin pyorat mukanamme. Murren sijaitsee 1650 metrin korkeudessa ja nousu olikin melkein pystysuora. Sielta tulimme alas melko kapeita ja jyrkkia sorateita. Kun alkumatkan nousut tuntuivat rankoilta, lohduttauduimme ajatuksella, etta alaspain on aina helpompi tulla. Todellisuus iski kun alamaet alkoivat: vaikka jarrutimme koko ajan, vauhti tuntui aivan liian nopealta ja silmia ei uskaltanut irroittaa tiesta hetkeksikaan. Toisaalta jarruttaminenkin tuntui pelottavalta mutkittelevien teiden ja irtosoran vuoksi. Pienissa mielissamme kavi kylla monta kertaa ajatuksia kaikesta siita, mita tulevaisuudessa voisimmekaan viela tehda jos vain selviaisimme alas hengissa ja vammautumatta. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja kokemus kaikkine osineen oli yksi elamamme parhaista! Suosittelemme!

Illalla ostimme vaihteeksi oikeaa ruokaa hostellin alakerran ravintolasta. Ranskalaiset ja kunnon kanapihvi maistuivat taivaalliselle ja majoneesiakin upposi kevyesti ilman minkaanlaisia omantunnontuskia. Ilta huipentui hostellin baariin, jossa paasimme tutustumaan moniin uusiin ihmisiin ympari maailmaa. Pitihan sita yhteen suomalaiseenkin tormata.

Tama paiva menee eilisen traumoja parannellessa ja antaessa aurinkoterapiaa kipeille lihaksille. Rannalle siis!

Tiina


sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Pariisi - Strasbourg - Basel - Interlaken



Pariisin yöelämän katsastus perjantaina kulutti voimiamme yllättävästi, ja eilinen päivä menikin vain rentoutuessa. Meteorologien ennustuksista huolimatta sää suosi meitä, ja ensimmäistä kertaa koko reissun aikana shortsien esiin kaivaminen alkoi tuntua jopa mahdolliselta ajatukselta. Matkalla Sacré Coeurin valkoiselle kirkolle ostimme marketista paketillisen jäätelötuutteja ja tölkilliset limsaa. Kirkko oli rakennettu korkealle kukkulalle, jonka nurmipeitteiset rinteet suorastaan vaativat meitä istuutumaan hetkeksi. Hetki kuitenkin venyi useammaksi tunniksi, kun tarjolla oli jos jonkin näköistä viihdykettä. Pääsimme muun muassa osaksi erään polttariporukan ohjelmanumeroa, jossa sulhanen liimasi takamuksiimme bändinsä tarran ja ikuisti ne sen jälkeen kertakäyttökameralle.

Tänä aamuna jätimme hyvästit Pariisille, jonne me kaikki uskomme vielä jonain päivänä palaavamme. Sohvasurffaus oli meille uusi ja mielenkiintoinen kokemus, jossa on sekä hyvät että huonot puolensa. Ennen kaikkea se tekee matkasta ikimuistosen ja antaa asioille uutta näkökulmaa. Se on ehdottomasti kokeilemisen arvoista.

Matkamme Ranskasta Sveitsiin Interlakeniin sujui ongelmitta kahdesta vaihdosta huolimatta. Muutaman minuutin vaihtoaika Strasbourgissa laittoi meille hieman vipinää kinttuihin, mutta selvisimme siitä kunnialla. Matkojen liian tarkka suunnittelu jo kotopuolessa ennen reissuun lähtöä tuntui aluksi vievän ilon koko touhulta, mutta tänään olimme hyvistä alkuvalmisteluistamme erittäin kiitollisia.

Maisemat ovat täällä huikeita. Hostelli on todella viihtyisä ja tekemistä riittää varmasti. Huomenna tarkoituksenamme olisi vuokrata pyörät ja vierailla rinteillä olevissa pikkukylissä. Toivotaan, että säätiedotus pitää paikkansa ja aurinkorasvalle löytyy käyttöä!

Hanna


Reilaajan hodari: Paahtoleipaviipale kylmilla nakeilla ilman lisukkeita. Nautitaan puiston penkilla hyvassa seurassa.
Majailemme kuvan osoittamassa suunnassa!

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Pariisin valloitusta

Toinen päivä Pariisissa sujui leppoisissa tunnelmissa. Aamupalaksi kävimme hakemassa tuoreita croisantteja ja nautimme ne höyryävien cappucinojen kanssa. Supisuomalaisina meidän piti tietenkin saada myös puuroa je leipää. Kunnon aamupala oli tosiaan tarpeen, sillä seuraavan kerran saimme jotain suuhumme vasta iltapäivällä. Tänään oli suunnitelmissa käydä katsomassa Eiffel-tornia.

Eiffel-tornille kävellessämme kiertelimme Pariisin pikkukatuja pitkin tutkaillen paikallisten elämää. Eiffel-tornin luo päästessämme päätimme mennä makoilemaan nurmikolle sen viereiseen puistoon. Eiffel-tornin edestä meni myös jonkinmoinen Tour De France - kiertue, joss näkyi myös suomenlipulla varustettuja polkupyöräilijöitä. Sieltä suuntasimme takaisin Pariisin keskustaan ja kohti Avenue des Champs Elysees ostoskatua. Kiertelimme siellä kauppoja ja tietenkin meille jokaiselle tarttui mukaan jotain pientä ja hyödyllistä. :)

Shoppailun jälkeen lähdimme kohti majapaikkaa ja matkan varrelta mukaan tarttui herkullisia Macaroneja, joita myös vihainen romanialaisakka kävi itselleen kerjäämässä hyvin vihaiseen sävyyn. Päätimme kuitenkin köyhinä opiskelijoina pistää ne omiin suihimme. Majapaikkaamme saapuessamme Cristos oli jo hyvässä vauhdissa tekemässä pizzaa. Tällä hetkellä pizza on uunissa ja tuoksu on erittäin herkullinen. Alkupalona meillä on ankkaa ja mozzarellaa aurinkokuivattujen tomaattien kera, sekä viiniä (paitsi Tiinalle siideriä).

Tämä ilta menee hyvän ruuan ja juoman parissa. Huomenna aiomme käydä vielä katsastamassa suuren kukkulan päällä olevan kirkon (nimi hukassa), josta näkee vissiin koko Pariisin. Sunnuntai aamuna onkin sitten jo lähtö kohti Sveitsiä ja Interlakenia.

Jenni


Macaroneja Pariisin tapaan


torstai 19. heinäkuuta 2012

Bienvenue à Paris !!


Herättiin aamulla ukkosen jyrinään ja vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Ensimmäisen ja ainoan salamaniskun myötä sähkot katkesivat ja saimme heittää hyvästit gourmet aamupalalle. Onneksi oli mukana isin ostama otsalamppu, niin Tiinakin pääsi käymään suihkussa. Asemalle lähdettiin talsimaan jo hyvissä ajoin, ja laiturikin löytyi pienellä avustuksella. Kello 8:16 matkamme jatkui supernopealla luotijunalla kohti Pariisia.  Junan varustetaso oli huomattavasti parempi edelliseen verrattuna. Taisikin olla tämän reissun ainoa hieman uudempi ja laadukkaampi kulkupeli. Matka taittui vain reilussa kolmessa tunnissa, kannatti siis maksaa hieman ekstraa!

Pariisissa juna-aseman koko yllätti meidät pikkukaupungin tytöt. Meillä oli tarkoituksena tavata asemalla Christos, jonka sohvalle majoittuisimme näiden kolmen yön ajaksi. Mutta homma olikin helpommin sanottu kuin tehty! Hetken kuluttua tulimme huomaamaan, että paikannusohjeiksi ei riittänytkään pelkkä "seisomme täällä infotiskin luona", koska luultavasti tuon kokoisella asemalla niitä löytyy muutama muukin. Myös henkilökunnan englanninkielen taito ei nähtävästi ole täällä itsestään selvää. Lopulta kuitenkin onnistuimme tehtävässä, ja pääsimme turvallisesti majapaikkaamme.

Asunto ja Christos vaikuttavat todella mukavilta. Perille päästyämme meille valmistettiin loistavaa pastaa pestokastikkeella ja jälkiruoaksi oli sitruunatorttua kahvin kera. Nam! Vatsat täynnä lähdimme kolmisin valloittamaan Pariisia. Kävellessämme katuja pitkin yllätyimme uudelleen ja uudelleen kaupungin kauneudesta. Kaikki on oikeasti aivain kuin postikorteista. Kävelimme pitkin Seinen rantaa, vierailimme Notre Damen katedraalissa ja ihastelimme Riemukaaren juurella sen valtavaa kokoa. Tämän jälkeen palasimme väsyneinä, mutta hyvillä mielin kaupan kautta takaisin asunnolle iltapalalle. Sää on ollut tänään pilvinen, mutta mukavan lämmin. Seuraavaksi vuorossa on elokuvan katsomista sohvalla löhöten!

Hanna                                                                         




        
 Odottelua Amsterdamin juna-asemalla.










 Meidan gourmet aamupala!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Vuorikiipeilya Amsterdamissa

Paadyttiin eilen syomaan Argentiinalaiseen pihviravintolaan. Saatiin lasten annokset (185 grammaa lihaa) hyvalla hinnalla, vain 8,95e. En tosin tiia mita kissanlihaa tuolla hinnalla oikeasti saatiin, mutta leivalla kaksi paivaa elaneena se maistui varsin hyvalta. Koska pienia ollaan niin tuolla annoksella tuli hyvin maha tayteen.

Viime yo nukuttiin varsin hyvin, vaikka sangyissa jouset ei ookkaan ihan priimaa. Herailtiin aamulla puoli yhdeksan aikoihin ja laittaiduttiin kaikessa rauhassa. Aamupalaksi oli herkullista pussipuuroa, suoraan Suomesta. Itse toki hieman manailin niiden mukaanottoa pakkausvaiheessa, mutta tana aamuna ne osoittautuivat varsin hyviksi ja kateviksi. Etenkin kun ruuanlaittomahdollisuudet rajoittuu vedenkeittimeen ja mikroon.

Hostellin respasta meille kerrottiin ilmaisista opastetuista kaupunkikierroksista, joita jarjestettiin kaksi kertaa paivassa. Koska aamulla ei ainakaan nayttanyt satavan, niin paatimme ottaa osaa aiemmalle kierrokselle. Opastus alkoi Dam Squarelta kello 11:15. Oppaaksemme saimme Jamesin, stereotyyppisen irkkumiehen, jolla oli punainen tukka, lapikuultava iho ja pisamainen naama. Kierros alkoi Punaisten lyhtyjen alueelta, jonne jo eilen vanhingossa eksyimme. Meita varoitettiin jo heti alkuun ottamasta kuvia ikkunoissa keikistelevista puolialastomista naikkosista. Kohtalona kiinnijaamisesta olisi rikkoutunut kamera ja mukillinen pari paivaa vanhaa virtsaa niskassa. No thanks! Rakennuksia olisi kuulemma voinut kuvata, mutta riskien minimoimiseksi paatimme pitaa linssinsuojukset tiukasti paikoillaan.

Jo heti Amsterdamiin saapuessamme huomasimme, etta rakennukset ovat taalla kallellaan suuntaan jos toiseen, ja kierroksella saimme myos tahan vastauksen. Kiipesimme myos Amsterdamin korkeimmalle kohdalle, joka oli huimat 1,30 metria merenpinnan ylapuolella. Kylla hapotti! :) Matkan varrella pysahdyimme patsaalle, joka esitti hollantilaista kirjailijaa nimelta Multatuli. Opas kertoi ensin nimen merkityksen latinaksi ja sen peraan kertoi saman tarkoittavan melko eri asiaa suomeksi. Seuraavaksi han tiedusteli puhuuko kukaan suomea, ja mehan innokkaina viittasimme olevamme Suomesta. Han kysyi, haluaisimmeko kertoa myos muille mita "multatuli" tarkoittaa, mutta luovutimme mielellamme kunnian hanelle pieni puna poskilla ja virne suupielessa. Tilanne oli selvasti harjoiteltu, silla han tyynesti lausahti "I have ejaculated". Matkalla saimme kuulla monia hauskoja tarinoita ja paasimme myos maistamaan hollantilaista juustoa, joka oli muuten todella hyvaa. Kierros oli oikein onnistunut, vaikka lopussa hieman kastuimmekin sadekuuron jalleen yllattaessa.

Kierroksen jalkeen suunnattiin kaupan kautta hostellillemme ruuanlaittoon ja siita hyvin pikaisesti Madame Tussaudsin vahakabinettiin. Paasimme hyvin nopeasti jonottamatta sisaan, silla olimme jo aamulla hakeneet liput Tour&Ticket myymalasta 4 euron alennuksella. Vahakabinetissa paasimme halailemaan Robbie Williamsin karvaista rintakehaa ja puristelemaan J-Lo:n taytelaista takamusta. Suurta harmia ja surua aiheutti erityisesti minulle ja Hannalle Robert Pattinson. Hissin ovien sulkeutuessa tajusimme, etta olimme kavelleet onnemme ohi. Pattinson nimittain seisoi jo ala-aulassa. Niin lahella, mutta silti niin kaukana. Lahtiessamme jouduimme viela kayda ihailemassa tata paivaunien kohdetta ikkunalasin takaa. </3 Surullista!

Tanaan rauhallinen ilta tiedossa pakkailun ja kahvin horppimisen merkeissa. Aamulla lahdetaan kahdeksan jalkeen kohti Pariisia parempien saiden toivossa.

Jenni

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Koopenhaminasta Amsterdamiin

Eilinen paiva kului Koopenhaminassa vaihtelevissa saaolosuhteissa. Valilla aurinko paistoi ja lammitti kovasti ja valilla taas satoi vetta. Haettiin kaupasta aamupalaa ja mentiin syomaan Rosenborgin puistoon. Saatiin leivat ja pullat syotya, kun ihan yhtakkia alkoi sataa aivan kaatamalla! Ajatushan oli etta talla reissulla ei shoppailla, mutta kaatosade oli mahtava tekosyy juosta lahimpaan kenkakauppaan kurkistelemaan tarjontaa. Kun kynnys oli jo kerran ylitetty niin siirryttiin siita sitten muutamaan muuhunkin kauppaan ja niinhan siina sitten kavi etta Jennille tarttui mukaan uusi Friis&Companyn koululaukku. Mutta olihan se sentaan alennuksessa! Loppupaiva kierreltiin ympari Kopista kuvaillen kaikkea kivaa ja lopuksi paadyttiin paivalliselle tuttuun ja turvalliseen McDonaldsiin. Ettei vaan paasisi kulttuurishokki iskemaan. Ei se kuitenkaan aivan niin tuttu ja turvallinen ollut kuin luultiin: yhteinen kieli myyjan kanssa oli hieman hakusassa ja tarjottimien, papereiden ja ketsupin puute hamasi kovasti. Saatiin kuitenkin ruuat hammennykseltamme syotya suoraan paperipussista.

Seuraavaksi pakkaa sekoitti Nizzasta soittava ranskalainen mies, jolta meidan on tarkoitus vuokrata asunto kolmeksi paivaksi ensi viikolla. Naytossa nakyi vieras numero, mina vastasin ja puhelimen toisesta paasta kuului vain nopeatempoista ranskankielista puhetta. Hoettuani aikani 'excuse me' mies ymmarsi vaihtaa erittain vaikeaselkoiseen ja vahvasti ranskalaisittain aannettyyn englantiin. Lopulta kuitenkin sain EHKA asiat selvitettya ja lopetin puhelun hyvilla mielin. Minun kielitaidossanihan ei ole mitaan vikaa, mutta ehka pitaa viela varmistaa pari asiaa sahkopostin valityksella. ;>

Kopiksesta lahdettiin kuuden jalkeen yojunalla kohti Amsterdamia. En tieda minkalaiselle matkalle me tytot oltiin kuviteltu lahtevamme, kun oltiin maalailtu haavekuvia ilmaisesta langattomasta internetista ja ilmastoinnista, mukavaan takakenoon saadettavista istuimien selkanojista puhumattakaan. Matkabudjettimme saastotoimet karsivat meilta makuuvaunun ja sen vuoksi varasimmekin pelkat istumapaikat. Karu totuus iski vasten kasvojamme, kun loysimme istumapaikkamme vanhasta junavaunusta kuuden hengen loossista matkaseuramme toisiaan koko ajan laappiva hollantilainen teinipariskunta ja nyrpea tanskalaisneiti napit korvilla. "Ilmastointi" oli kylla paalla kunnes hetkeksi poikaystavastaan irtautuva hollantilaistytto laittoi vaunun ikkunan kiinni. Internet-yhteyttakaan ei pahemmin nakynyt, lieko ollut epakunnossa:)

Yo meni enimmakseen kelloa katsellen ja asentoa vaihdellen. Kaikki mahdolliset asennot tuli kylla kokeiltua, kun oltiin pitkittain ja poikittain, allekkain ja paallekkain. Myos lattialla polvillaan, naama penkkia vasten nukkumista tuli kokeiltua (melko toimiva ratkaisu!). Tehtavaa ei yhtaan helpottanut loossin penkkien tikkusuorat selkanojat ja tunkkainen ilma - ja ilmapiiri. Mutta hengissa selvittiin ja kaikkeahan on kokeiltava!

16 tunnin junamatkan jalkeen kavelimme aamulla Amsterdamissa hostellille pilventuoksuisissa tunnelmissa. Majapaikka osoittautui yllattavan siistiksi ja miellyttavaksi 11:sta naisen huoneeksi. Huoneessa on oma kylppari ja keittio, joka on varusteltu mikrolla ja vedenkeittimella. Tama paiva on kulunut leppoisissa merkeissa kaupungilla kierrellen ja on meita kerran jo ruotsalaisiksikin erehdytty luulemaan. Kohta suihkuun ja laittautumaan iltaa varten; ollaan menossa ulos syomaan ja istumaan iltaa kun kerran saatiin juhlaan aihetta (HYVA HANNA!!).

Tiina

Tohtorit ilmoittautuu!!

Tämä reissu on selvästi merkki uudesta alusta. Nyt on viimein meidän kaikkien tulevaisuuden suunnitelmat sinetöity. Saavuttuamme Amsterdamiin sain tiedon Eesti Maaülikoolista - MUSTA TULEE ELÄINLÄÄKÄRI!!! :)) Syksyllä odottaa siis muutto Tarttoon! Tiinahan aloittaa jo toisen vuoden opiskelut Oulun lääkiksessä ja Jenni sai aiemmin kesällä tiedon pääsystä samaiseen kouluun. Tänään siis juhlitaan!!

Hanna


Tarkempaa postausta matkasta tuloo ku keretään :)

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Hei me lennetään!

“Matkustajat Männistö, Pirkkala ja Puoliväli pyydämme teitä välittömästi siirtymään lähtöportille 26. Portti suljetaan.” - me katseltiin vielä pokkareita kun konetta jo täytettiin. Vähän niinkuin koskaan ei oltais reissattu yhtään missään. Nyt kun porttien sisäpuolelle oli selvitty viime yön ja tämän aamun pakkaushärdellien jälkeen niin enää ei jaksanut ottaa stressiä oikeen mistään. Onneks ne huoli meidät vielä kyytiin, portillakin yritettiin vaan hymyillä nätisti kun ei muutakaan osannut. Helsingistä lähtiessä sää oli hieman sateinen, mutta täytyy toivoa, että Kööpenhaminassa ei satais ainakaan enempää.

Jenni


Monien vaiheiden jälkeen lopullinen matkasuunnitelma muotoutui seuraavanlaiseksi (klikkaa linkki) :


Reittikartta

Juna-aikataulut

Majoitukset

Budjetti



Kuinka kaikki alkoi?

On marraskuu ja istumme kaikki kolme tyttöä Helsingissä Bulevardin kahvisalongissa edessämme herkulliset leivokset ja lasilliset caffé lattea. Nämä harvoin tapahtuvat jälleennäkemiset ovat niin ainutlaatuisia, että voimme hetkeksi unohtaa tiukat opiskelijabudjetit ja nauttia hyvästä seurasta kukkaroon katsomatta. Opiskelut ovat vieneet meidät pikkukylän kasvatit eri puolille Suomea - Tiinan Ouluun, Jennin Jyväskylään ja Hannan Helsinkiin. Vaikka tapaamisemme vaativat nykyään hieman enemmän järjestelyitä emmekä näe kovin usein, korvaa laatu kuitenkin määrän ja ystävyytemme on ehdottomasti kaiken vaivannäön arvoista!


Idea interrailistä oli syntynyt Tiinan mielessä jo aiemmin ja Jenniäkin oli ehditty lämmitellä yllättävän vähin ponnisteluin. Suunnitelmat alkavat kuitenkin kokretisoitua vasta kun myös Hanna innostuu lähtemään mukaan. Siltä istumalta päätämme reissulle ajankohdan ja ideoimme tulevista matkakohteista. Nyt voisimme sopia kesätyötkin reissua silmällä pitäen, jolloin tekosyyt matkan peruuntumiselle vähenisivät entisestään.