Alppien rinteilla

Lahdimme eilen aamulla suunnitelmiemme mukaan jo aikaisin pyoravuokraamoa kohti. Matkaan tuli kuitenkin mutkia, kun Hanna huomasi jo alkutaipaleella, etta kameran akku oli tyhja. Me huolettomat emme tietenkaan olleet etukateen selvittaneet millaiset pistorasiat Sveitsissa on, joten molempien, minun ja Hannan, koko maapallon pistorasiat kattavat adapterit majailivat onnellisesti kotona Alajarvella. Itku kurkussa ja hermo kirealla aloimme metsastaa adapteria taalta pikkukylasta. Pyoraretki vuoristoon ilman kameraa ei nimittain ollut edes vaihtoehto. Kaikesta huolimatta adapteri loytyi kuitenkin melko vaivattomasti, Hanna sai akun ladattua ja paasimme matkaan yhdentoista aikoihin.

Vuokrasimme kunnon maastopyorat hostellin viereisesta pyoravuokraamosta kahdeksaksi tunniksi 35 frangin kappalehintaan (n.29e). Kartta kadessa suunnistimme kohti vuoria. Pienen alkusekoilun jalkeen loysimme oikealle pyorareitille, joka vei meidat kohti Lauterbrunnenia. Matkaa kohteeseen oli noin 13 km, mutta se eteni aika hitaasti jatkuvan ylamaen ja valokuvaussessioiden vuoksi. Maisemat olivat paljon odotettua kauniimpia ja huikeampia, jotain sellaista mita valokuvat ja kertomukset eivat riita kuvaamaan. Tama kaikki on itse koettava!

Lauterbrunnen on noin 2500 asukkaan kyla laaksossa Alppien keskella. Kylan erikoisuuksiin kuuluu muun muassa lukuisat vesiputoukset, jotka syntyvat purojen laskiessa alas vuorten rinteilta. Pyorailimme laakson lapi ja nousimme gondolihissilla ylos Murreniin pyorat mukanamme. Murren sijaitsee 1650 metrin korkeudessa ja nousu olikin melkein pystysuora. Sielta tulimme alas melko kapeita ja jyrkkia sorateita. Kun alkumatkan nousut tuntuivat rankoilta, lohduttauduimme ajatuksella, etta alaspain on aina helpompi tulla. Todellisuus iski kun alamaet alkoivat: vaikka jarrutimme koko ajan, vauhti tuntui aivan liian nopealta ja silmia ei uskaltanut irroittaa tiesta hetkeksikaan. Toisaalta jarruttaminenkin tuntui pelottavalta mutkittelevien teiden ja irtosoran vuoksi. Pienissa mielissamme kavi kylla monta kertaa ajatuksia kaikesta siita, mita tulevaisuudessa voisimmekaan viela tehda jos vain selviaisimme alas hengissa ja vammautumatta. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja kokemus kaikkine osineen oli yksi elamamme parhaista! Suosittelemme!

Illalla ostimme vaihteeksi oikeaa ruokaa hostellin alakerran ravintolasta. Ranskalaiset ja kunnon kanapihvi maistuivat taivaalliselle ja majoneesiakin upposi kevyesti ilman minkaanlaisia omantunnontuskia. Ilta huipentui hostellin baariin, jossa paasimme tutustumaan moniin uusiin ihmisiin ympari maailmaa. Pitihan sita yhteen suomalaiseenkin tormata.

Tama paiva menee eilisen traumoja parannellessa ja antaessa aurinkoterapiaa kipeille lihaksille. Rannalle siis!

Tiina