Eilinen paiva kului Koopenhaminassa vaihtelevissa saaolosuhteissa. Valilla aurinko paistoi ja lammitti kovasti ja valilla taas satoi vetta. Haettiin kaupasta aamupalaa ja mentiin syomaan Rosenborgin puistoon. Saatiin leivat ja pullat syotya, kun ihan yhtakkia alkoi sataa aivan kaatamalla! Ajatushan oli etta talla reissulla ei shoppailla, mutta kaatosade oli mahtava tekosyy juosta lahimpaan kenkakauppaan kurkistelemaan tarjontaa. Kun kynnys oli jo kerran ylitetty niin siirryttiin siita sitten muutamaan muuhunkin kauppaan ja niinhan siina sitten kavi etta Jennille tarttui mukaan uusi Friis&Companyn koululaukku. Mutta olihan se sentaan alennuksessa! Loppupaiva kierreltiin ympari Kopista kuvaillen kaikkea kivaa ja lopuksi paadyttiin paivalliselle tuttuun ja turvalliseen McDonaldsiin. Ettei vaan paasisi kulttuurishokki iskemaan. Ei se kuitenkaan aivan niin tuttu ja turvallinen ollut kuin luultiin: yhteinen kieli myyjan kanssa oli hieman hakusassa ja tarjottimien, papereiden ja ketsupin puute hamasi kovasti. Saatiin kuitenkin ruuat hammennykseltamme syotya suoraan paperipussista.
Seuraavaksi pakkaa sekoitti Nizzasta soittava ranskalainen mies, jolta meidan on tarkoitus vuokrata asunto kolmeksi paivaksi ensi viikolla. Naytossa nakyi vieras numero, mina vastasin ja puhelimen toisesta paasta kuului vain nopeatempoista ranskankielista puhetta. Hoettuani aikani 'excuse me' mies ymmarsi vaihtaa erittain vaikeaselkoiseen ja vahvasti ranskalaisittain aannettyyn englantiin. Lopulta kuitenkin sain EHKA asiat selvitettya ja lopetin puhelun hyvilla mielin. Minun kielitaidossanihan ei ole mitaan vikaa, mutta ehka pitaa viela varmistaa pari asiaa sahkopostin valityksella. ;>
Kopiksesta lahdettiin kuuden jalkeen yojunalla kohti Amsterdamia. En tieda minkalaiselle matkalle me tytot oltiin kuviteltu lahtevamme, kun oltiin maalailtu haavekuvia ilmaisesta langattomasta internetista ja ilmastoinnista, mukavaan takakenoon saadettavista istuimien selkanojista puhumattakaan. Matkabudjettimme saastotoimet karsivat meilta makuuvaunun ja sen vuoksi varasimmekin pelkat istumapaikat. Karu totuus iski vasten kasvojamme, kun loysimme istumapaikkamme vanhasta junavaunusta kuuden hengen loossista matkaseuramme toisiaan koko ajan laappiva hollantilainen teinipariskunta ja nyrpea tanskalaisneiti napit korvilla. "Ilmastointi" oli kylla paalla kunnes hetkeksi poikaystavastaan irtautuva hollantilaistytto laittoi vaunun ikkunan kiinni. Internet-yhteyttakaan ei pahemmin nakynyt, lieko ollut epakunnossa:)
Yo meni enimmakseen kelloa katsellen ja asentoa vaihdellen. Kaikki mahdolliset asennot tuli kylla kokeiltua, kun oltiin pitkittain ja poikittain, allekkain ja paallekkain. Myos lattialla polvillaan, naama penkkia vasten nukkumista tuli kokeiltua (melko toimiva ratkaisu!). Tehtavaa ei yhtaan helpottanut loossin penkkien tikkusuorat selkanojat ja tunkkainen ilma - ja ilmapiiri. Mutta hengissa selvittiin ja kaikkeahan on kokeiltava!
16 tunnin junamatkan jalkeen kavelimme aamulla Amsterdamissa hostellille pilventuoksuisissa tunnelmissa. Majapaikka osoittautui yllattavan siistiksi ja miellyttavaksi 11:sta naisen huoneeksi. Huoneessa on oma kylppari ja keittio, joka on varusteltu mikrolla ja vedenkeittimella. Tama paiva on kulunut leppoisissa merkeissa kaupungilla kierrellen ja on meita kerran jo ruotsalaisiksikin erehdytty luulemaan. Kohta suihkuun ja laittautumaan iltaa varten; ollaan menossa ulos syomaan ja istumaan iltaa kun kerran saatiin juhlaan aihetta (HYVA HANNA!!).
Tiina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti